Rautainfo

Tärkeä rauta

Rauta on välttämätön hivenaine, jota tarvitaan veren punasolujen muodostukseen ja hapen kuljettamiseen elimistössä. Rautaa esiintyy elimistössämme kuljetusrautana (n. 70–80 %) ja varastorautana (n. 20–30%). Raudan kokonaismäärä kehossa on vain noin 3–5 grammaa eli yhden keskikokoisen rautanaulan verran. Rautaa menetetään eritteiden mukana, minkä vuoksi sitä tarvitaan joka päivä lisää.

Elimistön rautapitoisuus määritetään yleisimmin veren hemoglobiinista, jonka määrä ilmoitetaan grammoina litrassa. Normaali hemoglobiini aikuisilla naisilla (B-Hb) on 120–155, miehillä 130–167 ja 6–15-vuotiailla lapsilla 115–170 g/l. Jos hemoglobiinitaso on liian alhainen, puhutaan anemiasta. Raudan puute saattaa kehittyä anemiaksi huomaamattomasti, koska elimistö tulee toimeen jonkin aikaa omien rautavarastojensa turvin.

Raudanpuuteanemia on yleisimpiä puutostiloja, ja siitä kärsii maailmanlaajuisesti noin kolmasosa maailman väestöstä, länsimaiden väestöstäkin joka kymmenes. Anemia voi johtua muistakin syistä kuin raudanpuutteesta, esimerkiksi B12-vitamiinin puutteesta tai punasolujen tilavuuden muutoksista.

Raudan tehtävä

Rautaa tarvitaan veren punasolujen muodostukseen ja hemoglobiiniin sitoutuneena hapen kuljettamiseen keuhkoista kudoksille. Lisäksi rautaa tarvitaan soluhengitykseen ja solujen energia-aineenvaihduntaan. Koska ihmisen elimistö ei pysty itsenäisesti tuottamaan rautaa, on kaikki tarvittava rauta saatava ravinnosta.

Rauta on kivennäisaine, jota elimistö tarvitsee kerralla vain hyvin pieniä määriä. Silti raudan riittävä saanti on elimistön hyvinvoinnin kannalta välttämätöntä.

Elimistön raudasta noin 80 prosenttia on niin sanottua toiminnallista rautaa:

• hemoglobiiniin sitoutuneena 70 %
• lihasten myoglobiiniin sitoutuneena noin 10 %
• solun rautaa sisältävissä entsyymeissä alle 1 %

Vajaa 20 prosenttia elimistön raudasta on varastorautaa. Rautaa varastoituu maksaan, pernaan ja luuytimeen muun muassa ferritiininä.

Elimistö tuottaa joka sekunti noin kaksi miljoonaa punasolua. Siksi ei ole ihme, että suurin osa saamastamme raudasta käytetään hemoglobiinin muodostukseen. Punasolun elinikä on noin 110–120 päivää, joiden jälkeen se tuhoutuu pernassa. Ainesosat pilkkoutuvat maksassa, pernassa ja luuytimessä, jotka toimivat myös elimistön rautavarastoina. Valtaosa tuhoutuvista punasoluista vapautuvasta raudasta käytetään uudestaan uusien punasolujen muodostukseen.

Raudan imeytymispaikkana ja rautaa erittävänä elimenä toimii ohutsuoli. Ohutsuolen toiminta vaikuttaa myös elimistön
rautamäärän säätelyyn. Rauta imeytyy ohutsuolen alkuosassa sijaitsevasta pohjukaissuolesta.